PAIKKA PYSÄHTYÄ
Viime kevät oli minulle poikkeuksellinen. Pääsin vapaaksi. Kohtasin oman varjoni, tunnistin omat ennakkoluuloni. Otin askeleen kohti luottavaisuutta, rohkeasti kohti uudenlaista ihmisyhteyttä.
Näin MOD-koulutuksen ilmoituksen FB:ssa, ”Kirkko ja yhteiskunta”-ryhmässä. En epäröinyt hetkeäkään hypätä kurssin kyytiin, vaikka se hyppy tuntemattomaan olikin. Seikkailu omaan itseen, siitä muodostuikin. Kurssi kokoontui etänä, kolmen päivän ajan. En olisikaan ikinä uskonut, kuinka voikin rakentaa luottamussuhteen ryhmään vain kolmessa päivässä. Siinä ajassa kokea ja kohdata koko oman elämänsä kirjon. Näin kuitenkin kävi.
Näin jälkeenpäin olen paljon miettinyt MOD-lyhennettä. Mitä se omalla kohdallani tarkoittaa.
Monimuotoisuus (M) omalla kohdallani kohdistuu nimenomaan erilaisten ihmisten ja kulttuurien moninaisuuteen. Näiden osatekijöiden hahmottamiseen. Moninaisuuden ja erilaisuuden ymmärtämiseen, sen hyväksymiseen. Oivallus (O) viestii jotain todella olennaista omasta itsestäni. Omasta tavasta kohdata itsensä ja toiset ihmiset. Syvältä ymmärtää, oma haavoittuvuutensa ja keskeneräisyytensä ihmisenä, olla aidosti tasa-arvoisesti toiset ihmiset huomioiva. Ja erityisesti oivaltaa, kuinka todellinen yhdenvertaisuuteen pyrkiminen lähtee ainoastaan omasta rehellisestä ja reflektoivasta itsestä. Dialogisuus (D) kertoo minulle keskustelevuudesta. Ettei ole yhtä totuutta, vaan että kaikki yhteinen todellisuus on jaettua vuorovaikutusta. Todellisuuksien kohtaamista. Vasta vuorovaikutuksesta voidaan ryhtyä yhdenvertaista yhteiskuntaa rakentamaan.
Mutta erityisesti MOD tarkoitti minulle sanaa ”mod”, ROHKEUS. Uskallusta olla oman itsensä ja haavojensa kanssa. Oman itsen kohtaamista lempeästi ja myötätuntoisesti. Sallivasti. Rohkeasti olla läsnä omalle itselle. Sillä sitä kautta ainoastaan voi aidosti olla läsnä toiselle. Rohkeasti rakentaa siltaa, sinne missä ei ennen ikinä ole käynyt. Pelotta rakentaa lujaa oikeudenmukaisuutta, jossa itse on aktiivinen toimija. Kohdata toinen ihminen.
Minua rohkaistiin.
Paljon.
Teimme monenlaisia harjoituksia. Tutustuimme erilaisiin tapoihin hahmottaa maailmankuva ja ihmiskäsitykset. Ja tätä myöden rakentaa aitoa uudenlaista, ja tuoretta, kokemusrikasta ihmisyhteyttä. Jossa ei ollut raja-aitoja. Vaan iloisen kirjava ilmaisuvapaus ja määrittämätön lupa olla oma ainutkertainen itse.
Mutta syvimmin minua kosketti harjoitus, jossa katsoimme hilpeän videon ”Where the Hell is Matt?” Siinä seikkaili Matt-niminen mies maailman ympäri, opetellen tanssimaan, aina uuden maan tavalla. Lopulta kun hän oli kiertänyt suurinpiirtein kaikki mahdolliset maat, samalla kellonlyömällä kaikki ihmiset ympäri maailman, alkoivat tanssia. Kohtaus oli puhutteleva, koskettava, vaikuttava, ravisteleva.
Tuo näkemäni ja kokemani sai minut kohtaamaan itseni, kuinka vaikea kuitenkin onkin niin yhtä välittömästi, kohdata vieras ihminen, vieraasta kulttuurista. Vaikka kuvitteleekin sitten kuinka olevansa ihminen, joka ei syrji ketään. Ei kärsi ennakkoluuloista eikä kyräilystä eikä luimistelusta. Vaan ottaa jokaisen ihmisen vastaan juuri sellaisena kuin hän on. Jakaessani ryhmässä tämän kokemukseni, purskahdin itkuun. Olin syvästi liikuttunut siinä, mitä tuo äärimmäisen sympaattinen Matt minussa herätti. Yhtä välitön toivoisin itse kaikissa ihmiskohtaamisissani olevani. En edelleenkään tiedä, miksi se kokemus oli minulle niin syvä ja vaikuttava, mutta jotain hyvin tärkeää, arvokasta ja merkityksellistä minussa sillä hetkellä tapahtui.
MOD-kurssi auttoi minut turvassa tunnistamaan omat haavani. Oman keskeneräisyyteni, rikkinäisyyteni. Mutta samalla se tuki minua, olemaan haavoilleni lempeä ja armollinen. Ettei vaikeita tunteita tarvitse pelätä. Vaan antaa niiden olla. Silloinkin jos olen tilanteessa, jossa ennakkoluuloisuus ja luimistelu uhkaa avointa vuorovaikutusta. Opin tunnistamaan itsessäni juuri ennakkoluuloisuuden rakenteita, joita on ollut lohdullista ja samalla äärimmäisen inspiroivaa ryhtyä tutkimaan. Purkamaan.
MOD onkin mielestäni polku ja prosessi. Me olemme erehtyväisiä. Virheitä tekeviä. Kukaan ei ikinä ole ihmisenä valmis.
Tässä on paikka pysähtyä. Tähän hetkeksi jäädä. Tutkailla omaa itseä. Omien ajatusten, tunteiden viestejä. Mitä eniten tarvitsen voidakseni todella olla läsnä itselleni ja samalla myöskin toiselle. Rakentaa kohtaamisiin keskinäistä turvaa ja ymmärrystä. Toisen ihmisen hyvinvoinnista välittämistä. Aidosta myötäelävyydestä, rinnallakulkijuudesta. Tuoda yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskuntaan, jossa ketään ei syrjitä.
MOD sai minut oivaltamaan. Uskalluksen ja vahvuuden olla oma itse. Sillä ainoastaan minut itseni, henkilökohtaisine taustoineni, kohtaamisiin tuon. Kyselevän ja uteliaan. Hämmentyneen ja ihmettelevän. Toiselle ihmiselle läsnäolevan. Ja alati oppimistahtoisen.
Kiitollinen.
Tytti-Kettu Metsänhele
